Mikä kolahtaa, mistä kiinnostuu, mikä tuntuu erityiseltä ja kiinnostavalta? Joka kerran eri asiat, koskaan ei voi etukäteen tietää mikä se on...
Katson. Luuranko...kyljet... kylkiluut. Lantioluut. Ei, vaan siemenkota. Kuin kasvi. Sehän on kasvi! Vai... Siemenkota pullistuu, itu on pinnassa. Ihan kohta nousee varsi, runko. Siemenkota nojaa tukevasti luiseen lantioon. Lantioluut nousevat suojaavina siipinä turvaten tulevaa kasvua. Samoin kylkiluut taipuvat suojaavaksi tilaksi. Siinä keskellä on kaikkea tärkeää: sydän keuhkot henki ja sielu.
Millaisia näistä kasvaa? Jotkut olennot jo seisovat honteloin jaloin polvet linkussa. Tuleeko näistä eläimiä jotka siementävät jättipaloista? Vai kasveja, jotka Keski-Maan puiden tavoin askeltavat jäykin säärin maailman ääriin?
-Teksti ja kuva: Jokirannan rapun alta, Kuvassa: Ilkka Virtasen Plan B-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti