Joen pinta elää alati väreilevänä kaleidoskooppina. Joki kopioi taivaan värin, ottaa puiden varjot omakseen, kelluttaa ulpukoiden lehdet. Lukemattomat vesikirput kisailevat loputonta tanssia luoden laajenevia renkaita veden kalvolle. Renkaat muuttavat varjoisan lehvästön muodot, taivaan ja varjon värit helisevät veden pinnalla.
Sade saapuu joen ylle, ensin rauhallisena muutamin pisaroin, sitten raskaat kyyneleet helähtävät alas, puiden tumma kuvajainen rikkoutuu ja taivas häviää väriseviksi viivoiksi. Vesikirput piiloutuvat, mutta pisarat piirtävät veteen lukemattomia uusia renkaita. Ne elävät, kasvavat ja katoavat.
Sateen rytmi hakkaa yhä uusia kuvioita, joki on levoton, puiden oksat taipuvat nöyrästi, sade rapsahtelee lehtiin.
Luonto hiljenee, kuuntelee sadetta, odottaa.
-Teksti ja kuva: Jokirannan rapun alta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti